Olimme miehen kanssa viikonlopun poissa kotoa. Äitini tuli hoitamaan Taavia. Kyllä mua jännitti etukäteen, että muistanko kertoa äidille kaiken tarvittavan ennen lähtöä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Taavi oli "vieraan" hoidossa. Hassua sanoa vieras kun Taavi ja mummi ovat tavanneet paljon, pienestä välimatkasta huolimatta. Viikonlopun aikana en voinut olla koko ajan vastaamassa puhelimeen siksi jännitin olenko ohjeistanut äitiä tarpeeksi. Sanoin kyllä lähtiessä, että eläkää niin kuin parhaaksi näette. Tuolla taisin eniten tarkoittaa Taavin nukkumista. Viikkoa ennen mummin hoitoviikonloppua aloitin uudestaan projektin: Taavi nukkuu omassa sängyssä koko yön. Meidän poissa ollessa aivan sama vaikka poika nukkuisikin meidän sängyssä mummin kainalossa. Projekti on aika onnistunut. Taavi ei yöllä enää kiipeä sänkyymme, vaan jos hän on herännyt niin hän itkeä pillittää kynnyksen takana. Luulen, että kun vauva tulee taloon ei tartte miettiä hiipiikö esikoinen yöllä sänkyyn ja mahdollisesti vauvan päälle.

On se kumma miten energiat ovat korkealla (tai ainakin tahto-energiat). On paljon asioita joita tahtoisin tehdä (aika paljon ne liittyvät siivoamiseen ja ylimääräisen tavaran pois heittämiseen). Nyt tekemisen esteenä on vatsa. Ei se mitenkään jätti iso ole, mutta iltaa kohden kipeytyy. Välillä tuntuu kuin vatsani saisi parissa sekunnissa 10 kg lisää painoa.

Vauvan vaatteet on pesty ja pienimmät ovat jo hoitopöydällä laatikoissa. Hoitopöytää vilkaisemalla näkee selvästi kumpaa ultraajat ovat meille luvanneet. Vaaleanpunaista löytyy kaikissa sen sävyissä!

PS Mummin ja pojan viikonloppu oli sujunut mainiosti. Poikamme ei ollut kiukutellut ja nukkumaankin hän meni paljon helpommin kuin minun nukuttaessa. Minunkin huolet hälvenivät kun lauantaiaamuna seitsämän jälkeen sain viestin, että ilta ja yö on menneet hyvin. Oli ihanan virkistävää viettää viikonloppu kahdestaan mieheni kanssa.

Minua on väsyttänyt sekin kun poika ei aina nuku päiväunia. Eli silloin en minäkään pääse nukkumaan. Ei kunnon unta yöllä, eikä korvaavia unia päivällä- iso väsy!

Minua on väsyttänut kotona oleminen. Olen tylsistynyt. Ymmärrän hyvin niitä jotka palaavat pian töihin. Minulla tilanne on sellainen ettei pahemmin kannata pyrkiä töihin kun siellä on tapahtunut suuri muutos. Äiti-ystäviä en ole löytänyt tältä uudelta paikkakunnalta jossa olemme toki jo jonkun aikaa asuneet. Se lisää tylsyyttä.

Minua väsyttää raskaus. Raskaana olevia kehoitetaan lepäämään ja nostamaan jalat ylös aina kun mahdollista. Ekaa lasta odottaessa ihan kiva vinkki, ei toimi enää.

Minua väsyttää kun miehellä on niin epäsäännöllinen työ. Ei se riitä, että työ on epäsäännöllistä, saattaa tulla peruutuksia tai yllättäen vapaapäivä muuttuukin työksi. Heikkoa mun on suunnitella, että milloin esim menisin kampaajalle. Siitä tulikin mieleeni, että mitä pidemmät hiukset mulla on, niin sitä vähemmän mulla on rahaa. Olen ajatellut mennä kampaajalle kunhan saan äitiyspäivärahan.

Poika heräsi, se on taas menoa...

Raskausviikolla 16 vatsa pullahti esiin. Parina iltana vatsa oli ollut kipeä, helpotti kun illalla laitoin olohousut jalkaan. Tajusin, että on aika kaivaa mammahousut esiin. Tämä toinen odotus on niin kovin erilaista. Taavia odottaessa oli "iso" juttu käydä ostamassa mammahousut. Nyt ne vaan otettiin kaapista esiin. Olen iloinnut kun sain ystävältäni joka on laihduttanut tunikoita ja siskoltani sain mammahousuja. Ihanaa kun saa vaihtelua odotuspukeutumiseen. Kun muistelin miehelle, että Taavin aikana vauvamaha tuli paljon myöhemmin esiin, mies muistutti, että nyt olen paljon hoikempi kuin silloin. Ja eipä siis ihme että vatsa pullottaa takin sisältä kun nyt käytän 2 numeroa pienempää takkia kuin viimeksi.

Kilpirauhaskoe nro 2 näytti normaaleja arvoja. Ja olo on muuten ollut pirteämpi. Pari päivää sitten mulla on aika kehno olo. Ajattelen, sen johtuvan erittäin alhaisesta verenpaineesta (96/64). Lepäilin, ja illan aikana olo muuttui hyväksi. Mulla on aina ollut alhainen verenpaine. Pitänee lisätä ruokaan suolaa ja syödä runsaasti salmiakkia :)

Ultran yhteydessä katsottiin labran tulokset. Olin todella yllättynyt kun selvisi, että kilpirauhashormoniarvot ovat liikatoiminnan puolella. Koko äitini suku sairastaa vajaatoimintaa. Kotona googlasin, että se liikatoiminta aiheuttaa myös väsymystä. Väsynyt olen todella ollut. En tiedä mikä olisi eniten väsymyksen aiheuttaja: raskaus, kilpirauhanen tai se että mies on ollut tosi paljon poissa kotoa (viime kuussa 22 päivää ja tässä kuussa tulee 23). Ei hän itse voinut vaikuttaa kaikkii menoihinsa. Onneksi joulukuussa homma rauhoittuu. Tuota kilpirauhasta tarkkaillaan, ensi viikolla sokerirasituksen yhteydessä otetaan uusi testi. Olisi hienoa jos jollain lääkkeellä oikeasti saisi tätä väsymystä aisoihin.

Meillä käydään illalla ja yöllä TAAS tahtojen taistelua! Mies oli melkein kaksi viikkoa opintomatkalla Israelissa ja minä olin pojan kanssa yli viikon siitä ajasta sukuloimassa. Taavi oppi erilaisen nukkumaanmenon kuin kotona. Ja niinpä nyt ollaan taisteltu. Minä olen väsynyt. Eilinen oli jo erittäin lupaavaa- illalla vain tunti venkoilua, yöllä hän oli 15 minuuttia hereillä. Mutta minä rukka- kun heräsin 03.30 niin sitten valvoinkin 1,5 tuntia. Harmitti, olla turhaa hereillä.

Poika on alkanut kommunikoida myös sanallisesti. "Kakka" on paljon käytössä. Se merkitsee myös pissaa ja pierua. Hän osaa myös juksata. Hän nousee sängyssä seisomaan, taputtaa vaippaa ja sanoo "kakka". Pakkohan asia on tarkistaa ja usein vaippa on aivan kuiva. Poika on onnellinen kun on päässyt sängystä pois. Toinen paljon käytetty sana on "haluun". Ihan alkuun en tajunnut, että hän todellakin sanoo haluun. Nyt hän näyttää mitä haluaa ja sanoo kissamaisesti naukaisten "haluun". Muutama päivä sitten hän lisäsi haluun jälkeen myös sanan "lisää". Hän kurkki välipala purkkiin ja sanoi "loppu". Niin niitä sanoja alkaa hiljalleen tulla.

Tällä viikolla on ultra. Kivaa ja jännää päästä kurkkaamaan pikkuista.

Olen edelleen väsynyt ja syödä pitää vähän väliä jotain pientä. Saattaa tulla reilusti kiloja tämän odotuksen aikana. Laskettu aika on toukokuun lopulla. Onneksi loppuraskauden aikana ei tarvitse pukeutua pakkasvaatteisiin.

Ultran jälkeen olin aivan haltioissani. Uusi alku on vain kahdeksan millin mittainen ja silti hänellä on sydän joka lyö. Kyllä elämän alku on ihme.

Samassa rakenuksessa on Subway ja se oli viimeinen kohteemme. Siellä annoin Taaville traktorin. Hän oli siitä kiinnostuneempi kuin ruuasta. Raskausoireista olen huomannut jo sen, että pissattaa enemmän ja että vähän väliä pitää hieman syödä. Tuon shoppailusession päättyessä minulla olikin jo kamala nälkä. Se hirvittävä hormoonipyörre laantui sauvakävelyn jälkeen. En tiedä onko niillä mitään yhteyttä, mutta suosittelen kokeilemaan. Olen ollut hieman tavallista väsyneempi. Eilisen shoppailun jälkeen me molemmat menimme päiväunille.

Ai niin, mieheni lastenhoitotaidoista- hän saa Taavin paljon paremmin rauhoittumaan sänkyyn silloin kun Taavi taistelee unta vastaan.