Olympia kisat päättyivät ja on etsittävä elämään muuta sisältöä. Olen penkkiurheilija ja jo odotusaikana iloitsin, että Lontoon kisojen aikana mua ei häiritse työt. Tämän viimeisen viikon aikana olin eniten ruudun ääressä. Ja vaikka en ollutkaan katsomassa ruutua niin telkku oli auki ja kuuntelin mitä kisoissa tapahtuu. Nauhoitin päättäjäiset ja tänään katselen sen osissa.

Taavi-vaavi on osoittautunut innokkaaksi syömäriksi. Peruna-porkkana sose on ihan in! Viime viikolla reissussa ollessamme hän sai kaupan sosetta. Huoltoasemalla lämmitin mikrossa ensin pari ruokalusikallista. Se upposi tosi nopeasti. Lämmitin pari lusikallista lisää ja vauvan syömätahti pysyi nopeana. Mun täytyi kolmannen kerran mennä lämmittämään lisää ruokaa. Tämä huoltoasema ruokailu oli ensimmäinen jossa Taavilla oli ruokaseuraa pöydän ääressä. Taavi istui sylissäni ja pöydän ympärillä oli kolme muutakin ruokailijaa. Minä söin viimeisenä. Taavi oli veljeni sylissä kun kävin tilaamassa ruokani. Kun kävelin takaisin Taavi oli jossain vaiheessa jäykistynyt ja hieman tärissyt. Veljeni tulkitsi, että Taavi oli tunnistanut minut kun kävelin pöytää kohti. Kuinkakohan kauaksi puoli vuotias näkee? Taavi on jo syönyt kesäkurpitsaa perunan ja porkkanan kanssa. Oli ilmeisesti aika mautonta tai ei hän ainakaan mitenkään siihen reagoinut. Iltavellin teen kaurajauheesta. Maistuu Taaville oikein hyvin. Uusin maku oli eilinen mustikkakiisseli. Poikamme söi sitä kuin olisi aina saanut mustikoita. Olimme keväällä Marttojen järjestämällä vauvaruokien kokkauskurssilla. Se oli yhtenä päivänä ja kesti muutaman tunnin. Sen kurssin parasta antia on reseptit ja ehdotukset erilaisista soseista. Niitä ohjeita noudattaen olen Taavi-vaavia ruokkinut. Kyllähän sitä voisi kaupastakin ostaa kaikki valmiina, mutta minä ainakin nautin kun saa itse tehdä kullanmurun ruuat. En kuitenkaan ole mitenkään fanaattinen, jos tulee hetki etten jaksa niin sitten kauppaan.

Tänään posti toi Muksu lastenruoka firmalta kirjeen, siellä oli hauska ruokalappu. Ruokalapun mukana tuli ohje, ettei naruja saa solmia. Hei haloo, miten se ruokalappu sitten pysyy ruokailija leuan alla!

Pojan sänky sai laidan. Alkuun hän taisi pitää laitaa rajoittimena. Taavi kun tykkää pyöriä ja hän pöyrii yhteen suuntaan. Nykyisin hän nukkuu sängyssään aika kivasti. Yöllä nostan hänet viereeni syömään ja jossain vaiheessa nostan hänet takaisin. Tahtoisin, että Taavi oppisi menenään nukkumaan ilman että hän nukahtaa viereeni tissi suussa. Yritystä on ollut kolmena iltana. Taavi on saanut vellinsä. Seuraavaksi yöpuku ja -vaippa. Sitten olohuoneessa imetystä. Mutta se sänkyyn siirtäminen ei ole onnistunut. Taavi herää ja protestoi äänekkäästi. Jonkun aikaa olemme antaneet hänen itkeä, mutta kun se ei muutu sellaiseksi uni-itkuksi niin olemme nostaneet hänet ylös pedistä. Pitäisköhän tyytyä siihen, että ensiksi opettaisi hänet siihen ettei yöllä tartte syödä. Taavi tankkaa itsensä yöaikaan täyteen ja aamupäivällä hän ei sitten ruokaa tarvitsekaan.