Enää ei housut tipu, eli ruokailut on taas kohdallaan. Närästystä kyllä iltaisin riittää, mutta sen saan tableteilla kuriin.

Olimme miehen kanssa viikonlopun poissa kotoa. Äitini tuli hoitamaan Taavia. Kyllä mua jännitti etukäteen, että muistanko kertoa äidille kaiken tarvittavan ennen lähtöä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Taavi oli "vieraan" hoidossa. Hassua sanoa vieras kun Taavi ja mummi ovat tavanneet paljon, pienestä välimatkasta huolimatta. Viikonlopun aikana en voinut olla koko ajan vastaamassa puhelimeen siksi jännitin olenko ohjeistanut äitiä tarpeeksi. Sanoin kyllä lähtiessä, että eläkää niin kuin parhaaksi näette. Tuolla taisin eniten tarkoittaa Taavin nukkumista. Viikkoa ennen mummin hoitoviikonloppua aloitin uudestaan projektin: Taavi nukkuu omassa sängyssä koko yön. Meidän poissa ollessa aivan sama vaikka poika nukkuisikin meidän sängyssä mummin kainalossa. Projekti on aika onnistunut. Taavi ei yöllä enää kiipeä sänkyymme, vaan jos hän on herännyt niin hän itkeä pillittää kynnyksen takana. Luulen, että kun vauva tulee taloon ei tartte miettiä hiipiikö esikoinen yöllä sänkyyn ja mahdollisesti vauvan päälle.

On se kumma miten energiat ovat korkealla (tai ainakin tahto-energiat). On paljon asioita joita tahtoisin tehdä (aika paljon ne liittyvät siivoamiseen ja ylimääräisen tavaran pois heittämiseen). Nyt tekemisen esteenä on vatsa. Ei se mitenkään jätti iso ole, mutta iltaa kohden kipeytyy. Välillä tuntuu kuin vatsani saisi parissa sekunnissa 10 kg lisää painoa.

Vauvan vaatteet on pesty ja pienimmät ovat jo hoitopöydällä laatikoissa. Hoitopöytää vilkaisemalla näkee selvästi kumpaa ultraajat ovat meille luvanneet. Vaaleanpunaista löytyy kaikissa sen sävyissä!

PS Mummin ja pojan viikonloppu oli sujunut mainiosti. Poikamme ei ollut kiukutellut ja nukkumaankin hän meni paljon helpommin kuin minun nukuttaessa. Minunkin huolet hälvenivät kun lauantaiaamuna seitsämän jälkeen sain viestin, että ilta ja yö on menneet hyvin. Oli ihanan virkistävää viettää viikonloppu kahdestaan mieheni kanssa.