Olen luovuttanut- tekniikka etenee nopeammin kuin minä. Vasta nyt alan harjoitella Blogin pitämistä.

Alkionsiirron jälkeen lähdin suoraan rautatieasemalla ja edessä oli viiden päivän työreissu. Toivoin ja sanoinkin sen miehelle, että voikun toimenpide kestäisi niiiiin kauan, että juna menisi. Luulen, että jos niin olisi käynyt, työreissu olisi peruttu. Mutta täällä ollaan. Tämän päivän työt on tehty, huomenna vielä hieman ja sitten kotiin.

Ennen alkionsiirtoa olin todella hermona. Tämähän tehtiin luovutetuilla munasoluilla. Jännitin, montako munasolua luovuttajalle tulee? Moniko niistä hedelmöityy? Tuleeko niitä primayksilöitä joita voidaan siirtää? Sain tietää alkionsiirtoaamuna että priimoja löytyy-jee. Silti koko automatkan oli erittäin jännittynyt, mahaan sattui. Virtsarakonhan täytyy olla täysi, ennen alkoinsiirtoa. Join niin paljon, että oksetti. Ja kun rakko oli täynnä pelkäsin, että matkalla vessaan tulee lattialle kunnon lammikko , onneksi ei.

Arvatenkin olen miettinyt onko vatsan seudulla "tuntemuksia". Ei vielä mitään. Tai saattaa olla sellaista pientä kipua jota on ennen kuukautisia. Mutta on liian aikaista vielä tehda johtopäätöksiä. Ainakin toivon, ettei noi alavatsa kirpaisut merkitse kuukautisia