Mieliala on alkanut heittelemään... Tiistaina, saunapäivänä, oli niin ihana. Hehkutin kuinka on ihanaa olla raskaana ja silitellä vatsaa. Olin käynyt neuvolassakin ja hemoglobiini mitattiin ja sekin oli hyvä. Mun ei pidä olla huolissani, että paino ei ole noussut. Vauvan sydänkin sykki kivasti.

Eilen viiden aikoihin kun tulin palaverista kotiin, mies luki sanomalehteä. Istui vastapäätä lukemaan lehteä. Oloni oli vaikea. Sitten varoitin miestä, että olen kiukkuisella tuulella.  Jonkin ajankuluttua kiukku muuttui suruksi, jota en osannut selittää. Siiten auttoi hetkellisesti miehen halaus.

Iltaa myöten olo vaikeni. Jalat olivat levottomat ja vatsaa ja tissejä kutitti. Sitten menin ja riisuin vaatteet. Rasvasin hieman kutisevia paikkoja ja puin ylle laamapaidan ja trikoomammamekon. Rintsikoita en pukenut kun nekin puristaa (ja ajatella, nämä rintsikat on jo kaksi kokoa isommat kuin ennen raskautta käyttämäni, mihin kirjaimiin tässä oikein joudutaan?). Kun ei enää puristanut ja kiristänyt olo koheni huomattavasti. Eli tästä on lähdettävä ostamaan väljiä vaatteita. Mulla ei olekaan vielä yhtään mammapaitaa.

Vauva lepäilee vatsassa poikittain. Aikaisemmin hän iski kerran, mutta nyt hän on oppinut sarjatulen! Aamulla heräilin hitaasti ja keskityin seuraamaan vauvan liikkeitä. Hän ei enää potkaissut kerran vaan potkuja saattoi tulla peräjälkeen kymmenen. Aika hentoja nuo vielä toistaiseksi ovat, tai sitten ne ei osu arkoihin paikkoihin.