Eiliset juhlat sujuivat hienosti. Mies oli töissä niin reissasin yksin. Meinasin myöhästyä konfirmaatiokirkosta. Matkalla jätin tauon lyhyeksi ja onneksi navigaattori oli varannut loppumatkaan enemmän aikaa kun siihen tarvitsin ja olin kirkossa ennen konfirmoitavia. Juhlat vietettiin mökillä. Katselin seisovanpöydän antimia ja mietin mitä niistä en voi syödä. Otin kuitenkin palasen voileipäkakkua, mutta en syönyt sitä kokonaan. Pöydällä oli kaksi hienoa kakkua, toinen konfirmoidulle ja toinen ammattiin valmistuneelle.

Toinen kiellettyasia oli salmiakki johon sorruin. Kotimatkalla olin väsynyt ja tauolla ostin salmiakkia. Ostin sellaisia kovia imeskeltäviä mollukoita. Ja kyllä piristi! Yritin hieman loppumatkasta jo rajoittaa itseäni, ettei ihan koko ajan olen karkki suussa. Jätin säästyneet karkit autoon seuraavaa pitkää matkaa piristämään.

Lauantaina vauva, joka on nyt viralliselta nimeltää sikiö, täytti 10 viikkoa. Lauantaina mies lähti töihin kun vielä nukuin ja tuli kotiin kun oli jo nukkumaanmenoaika. Eilen vasta luimme mitä neuvolankirja kertoo vauvan kehityksestä. Olen tosi yllättynyt miten kehittynyt sikiö on tässä vaiheessa! Toisaalta minua ei kiinnosta tieto, että hän osaa jonkin ajan kuluttua pissata. Vauva on kasvanutkin paljon! Vielä se ei näy mun vatsasta. Vanhat vaatteet mahtuvat hyvin päälleni.

Emme ole antaneet vauvalle odotusnimeä. Mutta hassuttelemme mitä kaikkea voisimmekaan antaa hänelle oikeaksi nimeksi. Pojalle on vahvana ehdokkaana vanha perusnimi ja tytölle hieman erikoisempi. Mutta kun kuulemme tai keksimme jonkun hauskan nimen vääntelemme sitä. Eilen ajattelimme että lapsemme menee naimisiin henkilön kanssa jonka sukunimi on Fanta.  Jos vauva on tyttö hän olisi Sitruuna ja poika olisi Mandariini (poika ottaisi puolison sukunimen).