Eilisestä neuvolakäynnistä unohtui kertoa, että neuvolatäti näki jo vatsassani turvotusta ja hieman koskemalla sanoi, että kohtu on nyt tässä. Itse en huomaa mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Tai ehkä iltaisin voi olla hieman enemmän turvotusta. Kolmen viikon kuluttua pitäisi esikoistaan odottavienkin tuntea vauvan liikkeitä.

Viime yön nukuin huonosti. Miehen piti lähteä kuudelta työmatkalle. Ja minä "valvoin" hänen unta. Hän oli nukkunut edellisen yön huonosti ja siksi toivoin, että hän nyt nukkuisi hyvin, että jaksaisi ajaa nukahtamatta. Yöllä heräsin useaan otteeseen ja hieman ennen viittä olinkin ihan hereillä. Ihmettelin, eikö miehenkin pitäisi herätä, että kerkeää syödäkin ennen lähtöä. Ja kun mies viimein heräsi kännykän soittoon, sanoin pirteänä huomenet! Mullakin oli nälkä, joten keitin puuron kahdelle. Mies söi minua nopeammin ja lopussa ajattelin kiristää tahtia... Mulle oli jäänyt viimeiseksi muumimukillinen kahvia ja kulautin sen alas kerralla. Tajusin heti kohta tehneeni virheen. Katsoin tiukasti ulos ja hoin aamupalalle: pysy sisällä. Kun mies tuli lähelle sanoin ulos tuijottaen, mulla on sota oksennusta vastaan, muhun ei saa nyt koskea. Lisäksi käskin pitää toisen vessan vapaana. Ihan kuin mies yksin pystyisi pitämään molemmat vessat varattuina. Ja sitten pitikin jo juosta... Koko aamupala tuli ylös. Jossain vaiheessa naurahdin ja sanoin miehelle, että hävisin tämän taistelun. Kun mies lähti, kävin sohvalle ja odotelin aamutv:n alkamista. Ja sitten jossain vaiheessa nukahdin ja nukuin pitkään. Aamupala nro 2 pysyi sisällä.

Miehellä alkoi tänään työt ja heti pitkällä työmatkalla. Mulla työt alkaa maanantaina... Paistais edes aurinko!