Selvisin hienosti matkasta kummipojan juhliin. Hieman oli väsymystä, mutta se voi olla myös sitä ettei nukkunut kotona. Matkalla juhliin kävimme miehen kanssa syömässä. Valitsimme eri kohteista ruuat. Mä rakastan Hesburgerin kanatortillaa! Mies söi buffetista. Ja mitä hän löysikään- valkosipulia. Kun hän söi ensimmäistä lautasellista yritin jo sanoa, että olemme menossa juhliin, vähempikin riittäisi. Mutta ei, seuraavalla kieroksella lautaselle oli tullut lisää sitä valkosipuli mössöä. Mies rupesi heti haisemaan  valkosipulille. Yöllä heräsin kuvotukseen. Olimme nukkuneet naamat vastakkain ja multa oli happi loppua . Mietin mitä tehdä. Jos olisimme olleet kotona olisin siirtynyt sohvalle. Mieheni on aika herkkä uninen, siksi en halunut herättää häntä ja käskeä kääntyä. Onneksi huoneesta sai tuuletusikkunan auki. Nukuin sängyn reunalla ja yritin hengittää vain ikkunasta tulevaa ilmaa. Kun mies vähän liikahti, niin lempeästi työnsin hänet nukkunaan toiselle kyljelle. Se helpotti mun elämää. Onneksi jossain vaiheessa nukahdin uudestaan. Kyllä aamulla huone haisi valkosipulille vaikka ikkuna oli ollut auki. Näin sitä saa nauttia herkistyneestä hajuaistista. Nykyisin haistan pyykinpesuaineen vaatteista, vaikka ennen en ole sitä huomannut.

Väsymystäkin on ollut ilmassa. Huomenna klinikalle ja ultraan. Eilen mies sanoi, ettei hän ehkä tule mukaan- työasioita. Ilmoitin, että minusta olisi kyllä mukavaa jos hän tulisi, kun ei se odotus ole ihan vaan minun juttu. Kyllä naisen työ muuten "häiriintyy" tuosta odotuksesta paljon enemmän kuin miehen. No, kun vauva on syntynyt niin mies saa hoitaa kaikki neuvolakäynnit!!! Joopa joo, ei minua saa pysymään niistä käynneistä pois.