Mikä aamu... Mies on työreissussa (ei siis aamupusua). Takan muurari oli tulossa meille sellaiseen aikaan, kun yleensä olen vielä yöpuvussa. Kiirehdin... Kiireissäni tökkäsin hammasharjalla väärään paikkaan ja oksennusrefleksi alkoi. Ja kun oksettaa pitää varoa ettei lirahda. Niinpä minä jalat ristissä yököttelen. Oksennusta ei tullut koska en ollut syönyt, mutta sitä kamalaa sappinestettä tuli (mikähän sen oikea nimi on). Mahtava aamu!

Töissä piti tunnustaa yksi saamattomuuteni, mutta lupasin tarttua heti asiaan. Ja kun olin soitellut muutaman puhelun, mielestäni asiat hoituivat paremmin kuin olisin osannut kuvitella. Soitin oikealle ihmiselle, oikeaan aikaan. Jos olisin hoitanut asian keväällä, lopputulos ei olisi ollut näin hyvä. Enkös hienosti selittele saamattomuuttani . Töissäkin lähimmät työkaverit tietävät vauvasta ja muutama muu. Ylimmälle pomolleni joka päättää sijaisista kerron kunhan saan neuvolasta sen "odottavanpaperin".

Viime kirjoitus sai kommentin ja niinpä kirjoittelen vanhana odottamisesta... Noin 10 vuotiaana ajattelin meneväni nuorena naimisiin ja saavani lapset heti. Mutta niin ei käynyt. Ja kun mies vihdoin löytyi, minulla olikin ikää kertynyt aika kivasti. Seurusteluaikana jo puhuimme, ettei lapsen saanti ole välttämättä helppo juttu. Olin kuin jo varautunut lapsettomuuteen. Olen ollut aika babyface. Jommalla kummalla puolella 30-v synttäreitäni minulle myytiin linja-autoon lastenlippu, siis alle 16-v lippu! Mielestäni en nyt ihan niin lapselta kuitenkaan näyttänyt. Ajattelin, että jospa mun elimistöni myös vanhenisi hitaasti ja lapsen saaminen kävisi yhtä helposti kun 10 vuotta minua nuoremmilla. Mutta ei siinä niin käynyt, lahjoitettuja munasoluja tarvittiin. Tosin, ei voi tietää olisiko kaksikymppisenäkään saanut luomuvauvaa.

Tietysti olen miettinyt miten tällä iällä jaksaa yövalvomisia. Toivottavasti ikä antaa viisautta pyytää apua, ennenkuin pää räjähtää. Siellä pakkasessa on vuoroaan odottamassa alkioita, niinpä heti kun pää ja kroppa kestää niin seuraavaa koittamaan, koska eihän tässä nuorruta. Ajattelen, että siinä samassa menee 2 kuin 1, ja toisaalta onko ero 3 ja 2 välillä niin suuri... Kun minä tuskin elän yli sata vuotiaaksi, niin olisipa lapsillamme lähisukulaisia sitten aikuisena. Mutta katsotaan miten asiat etenee.

Minusta tulee tiukkapipo-äiti. Juuri sellainen kuin siinä tv-mainoksessa jossa tyttö jäkättää äidille ja äiti istuu tyynesti. Muistaakseni aiheena on ettei alaikäsille saa ostaa alkoholia. En halua olla teini-ikäisen "paraskaveri". Tulen asettamaan rajat, sanomaan monesti EI ja olemaan muutenkin inhottava (sen teinin mielestä). Mutta aion olla myös pussaava ja halaava, lohduttava ja kannustava. Ja tässä kohtaa varmaan nauravat kaikki joilla on jo lapsia ja varsinkin teinejä! Tiedän, että lapsen kanssa kaikki ei mene niinkuin on itse edeltäkäsin suunnitellut.

Takka on muuten valmis! Vielä menee jonkin aikaa kun saa laittaa siihen tulet. Siivousta ja puunausta kyllä vielä riittää sisällä ja pihalla. Niin, tuo pihakin on remontin jäljiltä surkea näky.