Yöllä valveilla ollessani vasta tajusin- jos tämä väsymys johtuu raudan puutteesta, niin on toivoa vielä piristyä . Olin jo alistunut, että odottamiseen kuuluu mahdoton väsymys. Ikävintä on kun ei meinaa jaksaa edes seistä. Eilen söin vain noin 10 pähkinää ja tänään en yhtään, ellei satu tulemaan ihan mahdoton himo.

Tällä viikolla oli telkkarissa ja lehdessä uutinen, että joka neljäs jättää hedelmällisyyshoidot kesken niiden rankkuuden takia. Kun mieheni löysin, minulla oli jo ikäni puolesta aavistus, että vauvan saanti ei välttämättä noin vain onnistu. Ja niinhän sitä klinikalle mentiin. Joka vaiheessa olin toiveikas- jospas nyt onnistuisi. Pettymyksen jälkeen olin pian taas optimisti- sitten seuraavalla kerralla tai sillä seuraavalla menetelmällä... En kerennyt masentumaan hoitojen aikana. Ja vaikka pistelin kehooni huimat määrät kaikkea hormoonia niin oloni oli hyvin tasainen. Sitten tuli se vaihe kun sanottiin, ettei ole todennäköistä saada mun munasoluilla aikaiseksi vauvaa. Ja niinpä kysyin heti käytetäänkö klinikalla luovutettuja sukusoluja. Vastaus oli myöntävä. Niinpä aloimme miehen kanssa pohtimaan tälläistä vaihtoehtoa, enkä siinä vaiheessakaan jäänyt suremaan surkeita munasolujani.

Blogin aloitin ennen kuin oli aloitettu hoito luovutetuilla sukusoluilla. Olin kuvitellut että edessä on vielä monta mutkaa, ennenkuin olen raskaana. Mutta luovutetulla munasolulla tärppäsikin heti. Blogiin kirjoittelen myös sen takia, että luovutus ikäiset naiset (alle 35 vuotta) tulisivat miettineeksi asiaa.