Taavilla saattaa olla koliikki . Taavi on useana iltana itkenyt täyttä kurkkua, erittäin sydäntä särkevästi . Kaikkea ollaan kokeiltu: vaihdetaan vaippa, syötetään, kannetaan, kannetaan mahallaan, laitetaan röyhtäisy asentoon olalle (se rauhoittaa aika usein, mutta vain vähäksi aikaa), ollaan hierottu jne. Cuplatonia ei olla vielä ostettu, mutta kunhan tästä apteekkiin päästään. Itku on aika rankkaa siinä vaiheessa kun mies on mennyt nukkumaan ja meinaan nukahtaa istualteen, silloin sitä ei meinaa kestää. Olo on niin onneton, että melkein itken itsekin. Mä menen yleensä aamupalan jälkeen päiväunille ja joskus heräämme Taavin kanssa vasta lounas aikaan. Sen syötön jälkeen kerkeän jotain puuhastelemaan kuten täyttämään pyykinpesukoneen ja viikkaamaan kuivat vaatteet. Pari kertaa Taavin itku ja halu olla sylissä on alkanut kahden tai kolmen aikaan, useimmin vasta viideltä. Sitä itkua ja sylissä oloa kestää puolelle yölle. Siinä välissä Taavi saattaa nukkua kehdossa 30 minuuttia. Siinä kerkeää sopivasti käydä vessassa ja syödä voileivän kun taas olen "imetysaseman vanki". Imetysasemani on sohvalla. Varusteisiin kuuluu: lasillinen vettä, mahdollisesti jotain herkkuja, imetyspäiväkirja, Taavin harja, kaukosäädin, Imetystyyny, muutama harsoliina. Siinä sitä sitten istutaan monta tuntia päivässä, "oma elämä" on kutistunut aika vähiin. Onneksi mies tajusi, että en voi/kerkeä siivoamaan ja hän on ottanut siivoamisesta päävastuun. Vaikka illat ovat kurjia niin aamulla tai viimeistään päiväunien jälkeen aurinko paistaa ja Taavi-vaavini on maailman ihanin vauva ja yön surut ovat haihtuneet.

Taavin kasvamisen huomaan siinä kun vaippa käy pieneksi. Muumien kakkonen on jo ihan liian pieni ja siirryimme Pampers kolmosiin. On se niin kivaa, että varsinkin yöllä vaippaa vaihtavia, on muistettu kivoilla kuvilla. On niiiiiin jännää onko uudessa vaipassa sama kuva kuin siinä joka juuri heitettiin roskikseen. Tuleekohan tipu tai lehmä? Elämä vaipanvaihtajalla on niin jännää! Mutta pian siirrymme kokeilemaan onko meistä kestovaippailijoiksi.

Kävin jälkitarkastuksessa. Kohdusta löytyi ultratessa jotain. Ja niinpä minut puudutettiin ja pihdeillä yritettiin napata jälkelle jäänyttä istukkaa. Aika vähän sieltä irtosi. Enimmäkseen hyytynyttä verta. Kaavintaakin kokeiltiin, huonoin tuloksin. Ultratessa huomattiin, että sinne oli vieläkin jäänyt jotain. Nyt toivotaan, ettei tule tulehdusta ja että se mitä siellä on tulisi itsestään pois. Ensi kuussa on uusi tarkistusaika.

Ja kuinka ollakaan Taavi-Vaavi alkaa heräillä... Imetysasema, täältä tullaan!