Taavi-vaaville on ostettu pinnasänky. Meidän makuuhuone on pieni, mutta kun minun yöpöytä vietiin pois saatiin juuri ja juuri pinnasängylle tilaa. Pinnis on mun sängyssä "sivuvaununa". Ensimmäiset unet sängyssä oli päiväunet. Kun tuli yöunien aika huomasin imettäessä, että ikkunasta kävi veto. Ulkona oli aika kova tuuli. En millään voinut laittaa lasta pinnasänkyyn ikkunan alle. Niinpä Taavi sai nukkua vielä yhden yön välissämme.

Seuraavana päivänä päikkärit nukuttiin taas pinnasängyssä. Imetän Taavia omassa sängyssäni ja sieltä olisi tarkoitus siirtää hänet omaan sänkyynsä. Mies nukahti heti. Taavi ei pitänyt kun aloin siirtää häntä omaan sänkyyn vaan alkoi itkeä. Miehellä oli erittäin aikainen herätys työmatkan takia. Niinpä Taavi sai nukkua vielä yhden yön välissämme.

Kolmantena iltana kaikki sujuikin hyvin. Taavi söi vieressäni ja ei protestoinut kun oli aika siirtyä pinnikseen. Pinnasänky taisi olla jo tarpeeksi tuttu kun siinä oli nukuttu monet päiväunet. Tai sitten hän oli sopivan väsynyt siirron aikana. Olin hieman ihmeissäni siitä kaikesta tilasta jota minulla yhtäkkiä oli sängyssä.

Taavi on pian neljä kuukautta. Olen iloinnut hänen luonteen tullessa esille. Alkuun hän vaan söi ja nukkui. Nyt hän kertoo omalla tavallaan jos joku juttu ei häntä miellytä. Taavi osaa karjua kuin leijona. Hän myös ilmoittaa milloin on tylsää. Leikkimatolla jaksaa maata tietyn aikaa ihan yksinkin, mutta tylsistymisen kun huutaa ilmoille ja lelua vaihdetaan on taas kiva olla matolla. Aamuisin meillä on "Prinssi-päivänsäde". Hän on hymyä ja jokellusta. Juttelemme ja laulelemme kun on mukava olla. Illalla ei Päivänsädettä näy. Taavi haluaa olla sylissä ja syödä. Päiväunet ovat vain hetken pituisia. Sitten tulee taas itkua ja kränää. Iltaisin syödessään Taavi potkii (osuen usein leikkaushaavaan) ja hakkaa tissejäni. Hän turhautuu jos nänni ei osu heti suuhun tai tipahtaa. Aamuisin hän ei potki ja kädet ovat rauhalliset tai sitten hän hellästi silittää tissiäni. Nämä havainnot ovat etupäässä sängyssä imetyksestä, imetystyynyllä on samat ilmiöt mutta paljon lievempinä.

Muistelen kaiholla aikoja jolloin vauvamme nukkuin 4-6 tunnin päiväunet ulkona. Sinä aikana kerkesin tehdä vaikka mitä. Nykyisin ulkopäikkäritkin ovat reilun tunnin pituisia. Ei siinä paljon kerkeä puutarhatöitä tehdä, eikä oikeastaan paljon muutakaan. Mun on ollut vaikea hyväksyä, etten saa tehtyä päivän aikana jotain hyödyllistä (tai muuten vaan mukavaa). Epäilemme, että vauvalla on vaunuissa liian kuuma. Vaunut ovat tietenkin varjossa! Vauvamme on oppimassa veden juontia. Viikonlopun automatkalla hän hörppäsi pullosta kunnolla vettä. Ehkäpä opin miten vauvan kanssa ollaan helteellä.

Taavi heräsi- hei ja moi