Maanantaina oli testi nro 1, mutta jotenkin en osannut siitä vielä täysillä iloita (kun ei ollut sitä aamupissaa). Minulle kyllä sanottiin, että jos viiva tulee niin istukkaa siellä valmistellaan. Eilen mies oli pitkän päivän töissä ja mulla oli koko päivä aikaa miettiä, miltä nyt tuntuu ja onko kehossa jotain uutta jne. Mutta eipä juuri miltään tuntunut. Ainoastaan oli kylläinen olo ja lounaskin siirtyi myöhäseksi.

Illalla ei meinannut uni tulla kun ajattelin uutta testiä. Mitähän jos ei tulekaan kahta viivaa... Aamulla heitin raskaustestipaketin miehelle ja sanoin meneväni pissalla. Ajattelin, että hän vois lukea ohjeet niin vois paremmin seurata milloin viivoja pitää näkyä. Mies oli ihan ihmeissään mun toiminnasta. Vessassa käynnin jälkeen huutelin keittiöstä miesta paikalle. Ja sitten hän vasta tajusin, että pissa on purkissa ja testiä aletaan tehdä. Ja taas sekuntti kello käyntiin... Minuutin kohdalla näkyi kaksi haaleaa viivaa. Ne siinä pikku hiljaa vahvistuivat. Ja mitä tekee mies, menee katsomaan aamu-uutisia telkasta. Mielessäni pyöri vaikka mitä, eikä itkukaan ollut kaukana. (Eilen saunassa hän kyllä kertoi työmatkallaan riemuinneensa kahdesta viivasta) Yli neljä vuotta vauva yritysta ja ei edes halausta. Myrtyneenä aloin aamupalan tekoon. Odotellessani puuron valmistumista kävelin olohuoneeseen ja mies pyysi minut sohvalle viereensä ja otti kainaloonsa. Sitten tuntui jo hyvältä.

Jospa miehet toimisivat niinkuin naiset toivovat, mies olisi kiljunut riemusta ja pomppinut pari minuuttia ja sitten kun töistä menisin kotiin, siellä olisi paljon ruusuja. Mutta miehen toimii erilailla- omalla tavallaan ja sitten niissä tavoissakin on tyyppi kohtaisia eroja- oi oi oi. En edes halua tietää miten minun pitäisi toimia jos mies saisi määrätä- eläköön erilaisuus (vaikka se välillä satuttaa).

Koska tämä on mun eka blogi ja en osaa käyttää tätä hyvin, niin tunnustan, ettei tiedä mistä voisin itse kommentoida kommentteja. Siispä tätä kautta Jaanalle: Kiitos!