Heti tähän alkuun täytyy sanoa, että Taavi nukkuu ulkona. Heti kun hän herää loppuu kirjoittaminen. Katsotaampa kuinka pitkälle tässä pääsee.

Ennen äitienpäivää olimme koko porukalla reissussa Etelä-Suomessa. Mä stressasin matkaa useamman päivän ennen lähtöä. Pojalle vieraat ympäristö ja ihmiset. Pyykinpesun kanssa kämmäsin. Taavin vaatteet ei olleet kuivuneet ennen lähtöä. Kaivelin 68 ja 70 senttistä vaatetta mukaan. Joka päivälle varasin kahdet vaihtovaatteet. Lisäksi hoitotuotteet ja vaipat piti pakata. Reissussa en halunnut käyttää kestovaippoja. Lopputulos oli että kotiin palattuamme laitoin Taavin vaatteet takaisin paikoilleen. Eihän tuo pieni reissaaja todellakaan tarvinnut joka päivälle varavaatteita saatika kaksia sellaisia. Mutta oli hyvä olla mukana- ihan varmuuden vuoksi. Niinhän minä pakkaan omankin kassini, ihan täyteen- varmuuden vuoksi.

Taavi tutki uusia huoneita ja ihmisiä. Ihanaa kun hän ei ole vielä vierastamisiässä. Olimme yhden yön äitini luona. Taavi on lumonnut mummonsa. Minäkin nautin kun pääsin muiden kanssa ruokailemaan samaan aikaan, sillä äitini halusi pitää Taavia sylissä. Reissun aikana kävimme mummonikin synttäreillä. Mummoni on satuttanut kätensä, mutta Taavi oli saatava syliin. Tätini oli ihan huolissaan jos vaikka poika putoaa. Mummini sai Taavin uudestaan syliin kun kävi istumaan. Taavi tapasi serkkunsa joka on 1,5 vuotias. Kaikki muut Taavin serkut ovatkin häntä yli 10 vuotta vanhempia. Serkkupoika on halausiässä. Taavi saikin monet halaukset ja suukot. Toivottavasti myöhemminkin he viihtyisivät yhdessä.

Mä väsähdin reissussa (tai ehkä jo sitä aikasemmin). Yöpaikkoja reissussa oli kaksi. Yöt sain kyllä nukuttua oikein hyvin, mutta sitä on kuitenkin toisten kodissa. Kotona Taavin tavarat ja vaatteet ovat tietyssä paikassa. Reissussa ne kulki repussa ja hoitopöytä piti "rakentaa" joka kerta uudestaan. Jos minä väsyin, väsyi Taavikin. Hänen päiväunet keskeytyi moneen kertaan kun häntä siirrettiin autoon tai autosta pois. Kotiin palattuamme Taavi nukkui tosi pitkiä päiväunia, sisälläkin jopa 4 tuntia kerrallaan.

Reissussa Taavi oppi katsomaan jääkiekkoa. Ennen matkaa mä jouduin kuuntelemaan matsit sängystä kun Taavi tahtoi imeä pedissä. Ekassa yöpaikassa saatoin katsoa ottelua jo aika pitkälle. Toisessa yöpaikassa pystyin imettämään makuultani ja katsomaan ottelua samalla. Nyt kotona poika nukahtaa syliin jos katselen ottelua. Tässä oli pitkään niin ettei hän nukkunut sylissäni. Sen seurauksena Taavin kynnet kasvoivat pitkiksi. En millään voi pidellä tiukasti Taavin käsiä paikallaan kynsien leikkuun ajaksi, tai että mies pitelisi hänen sormia paikallaan. Olen leikannut hänen kynnet silloin kun hän on nukahtanut syliin. Nyt on taas kynnet hoidettuna.

Elämäni eka äitienpäivä äitinä oli hieno kokemus. Tiedän, että lauantai joka edeltää äitienpäivää on lapsettomien lauantai. En ole koskaan "juhlinut" sitä. En ole miehelle edes puhunut koko päivän olemassa olosta. En ole halunnut olla lapseton. Muistan sanoneeni miehelle hoitojen aikana että tulen aina kärsimään kysymyksestä: Onko sinulla lapsia? Sanoin, ettei se helpota edes kun olen vanhainkodin kiikkustuolissa, siellä vaan kysytään montako lastenlasta sinulla on? Olen kiitollinen lapsestani ja hänen isästä. Viihdyin hyvin kahden miehenkin kanssa. Meillä oli oikein mukavaa keskenämme. Ja olisin siihen tyytynyt jos luovutetullakaan ei olisi lasta saatu. Mutta aina tuo kysymys olisi satuttanut minua. (Työssäni tapaan jatkuvasti uusia ihmisiä joten niitä kysyjiä on riittänyt.)

Taavi nukkuu edelleen... Menen syömään. Ruokahaluni on viimeaika kasvanut. Ensi kerralla kerron mitä Taavi tykkää reissussa ostetusta pinnasängystä.