Eilen kävin ultrassa, kun piti tarkistaa vauvan sydän. Minulle sanottiin edellisellä kerralla, ettei pidä huolestua. Vauva on edelleen kasvanut. Vauvan kylkiluut näytti ultrassa upealta, aivan kuin auringonvalo olisi siivilöitynyt säleikön läpi. Mutta sitten lääkäri sanoi, että vauvalla on rytmihäiriöitä. Niitä taisi ilmetä koko ultraamisen ajan. Minä näin itsekin niitä siitä kuvaruudusta. Piti mennä varaamaan uusi aika. Minulle sanottiin, että rytmihäiriöt ovat normaalia.

Ajaessa kotiinpäin olo surkea olo. Miksi meidän vauvalla on jotain rytmihäiriöitä? Olisipa ollut tämä sellainen ultraus jossa ei olisi ollut mitään ylimääräistä, sitten olisi paremmin jaksanut seuraavalla kerralla kuulla rytmihäiriöistä.

Kotona kerkesin vain syömään kun jo kiidin harrastukseen. En ollut päässyt sinne aikoihin. Mieleni teki jäädä kotiin itkemään, mutta lähdin. Sainpa muuta ajateltavaa. Harrastuksen jälkeen oli jo levollinen olo. Tänään luin jutun naisesta jonka kolmas lapsi kuoli kohtuun. Siinä vaiheessa sitten se itku tuli . Itku on aika puhdistavaa ja tyhjentävää. Hetken päästä olikin taas ihan hyvä olla. Uusinta ultran uusinta on kahden viikon kuluttua.

Tänään oli sokerirasitustesti. Hyi, kun se juotava litku on ällömakeeta! Tällä kertaa ei tullut paha olo. Tulokset saan varmaan huomenna.

Jos hyviä puolia hakemalla hakee, niin pääseepä taas ultrassa katsomaan vauvan liikkeitä, käsiä ja ehkäpä naamankin!