Eilen tein testin uusiksi. Tällä kertaa laitoin sekunttikellon päälle vasta kun olin asettanut testitikun kyljelleen. Ja niinpä, ennenkuin minuutti oli kulunut oli toinenkin viiva alkanut hahmottua. Kun mies näki kaksi viivaa hän antoi suukon. Päivällä soitin klinikalle. Varasin ajan varhaisraskauden ultraan. Hieman se jännittää kun viimeksi kuulin huonot uutiset siinä ultrassa.

Olen edelleen ihan järkyttävät huonolla tuulella. Tekis mieli huutaa ihan koko ajan. Taavikin sai tänään oman osuutensa huudosta kun yritti tulla "auttamaan" kun sytytin takkaa. Aika usein kielloista Taavi alkaa itkeä. Tällä kertaa hän ei ollut moksiskaan, aivan kuin hän olisi ymmärtänyt, että äiti ei ole nyt ihan oma itsensä, vaan hormonejen vaikutuksen alainen. Ei kait tänä hormonimyrskyä kestä koko raskausajan?