Meillä oli tissisota, tai miksipä sitä nyt nimittäisi. Taavi meinaan puri tissiä. Ensimmäisellä kerralla nännistä tihkui jopa verta. Huusin kivusta ja vauva säikähti. Etsi katseellaan isäänsä apuun. Seuraavana aamuna hän puri yhdellä syötöllä kolme kertaa ja aina se teki kipeetä ja mä kiljahdin. Poika lopetti syönnin alahuuli väpättäen, mutta hetken kuluttua jatkoi. Olin netistä lukenut, että tissin pitää olla kunnolla vauvan suussa niin silloin hän ei pysty puraisemaan. Kun seuraavan kerran aloin imettämään olin valmiiksi jo kauhusta kankeana. En antanut vauvan itse laittaa tissiä suuhun vaan olin valmiina työntämään tissin kun halusin varmistaa, että tissiä menee niin paljon ettei hän pure. Taavi-vaavikaan ei ollut ihan rento ja hän imaisi maitoa, sylkäsi tissin pois suusta ja nopeasti otti tissin takaisin suuhunsa ja puraisi. Imettäminen ei enää ollut kivaa kummallekaan. Tuo päivä meni siihen, että vahdin imemistä. Mulla meni ihan niska ja hartiaseutu jumiin. Puraisut väheni ja loppui. Muutaman päivän ajan tunsin pientä kauhua aina kun vauva oli ottamassa tissin suuhun sillä koskaan ei voinut tietää mitä tapahtuu. Muuten, kiljahdin aina kun hän puri. Taisi pieni jossakin vaiheessa huomata puremisen ja kiljumisen yhteyden. Nyt imettäminen on taas rentoa hommaa.

Viime viikolla vauva huomasi miten hauskaa on siristellä silmiään. Aurinkoisena päivänä tehtynä se on erityisen hauskaa, mutta kyllä tavallinen kattovalaisinkin kelpaa. Taavi on jatkanut laulu harjoituksiaan. Hän on saanut lisää volyymia ja kestävyyttä. Harmi, että aika usein laulu muistuttaa vanhaa varista.

Juuri ennenkuin hän täytti 8 kk, Taavi aloitti ryömimisen. Olin katsellut muskarissa kuinka muiden tenavat viipottivat menemään, mutta meidän pienokainen oli paikallaan juuri siinä mihin olin hänet asettanut. Mutta nyt hän menee sen tavaran luokse mikä häntä kiinnostaa. Suosion on saanut pieni punainen auto. Kun hän tavoittelee autoa käsillään auto siirtyy eteenpäin. Sitten pitääkin ryömiä taas lähemmäksi autoa ja kurotella ja kuinka ollakkaan auto liikkuu taas eteenpäin... Tykkään lukea sanomalehden lattialla istuen. Taavikin tykkäisi olla mukana lehdenluvussa. Tänään siirsin koko ajan lehteä, mutta sinnikkäästi pieni lukija siirtyi aina lehden suuntaan. Otin äitiyspakkauksesta saadun kirjan ja luin niitä runoja Taaville. Kun laitoin hänelle ruokaa, huomasin hänen itsensäkin lukevan tuota kirjaa. Hän ei vielä hallinnut sivujen kääntämistä.

Nyt itkuhälytin hälyyttää.